Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen työtilojen sisustuksen uusiminen on maksanut 71 900 euroa.
Siis yli 400 000 vanhaa markkaa!

Voiko röyhkeämpää pröystäilyä ja ahneutta kuvitella? Miten voidaan tavallisen virkamiehen ja hänen sihteerinsä työpisteeseen yksinkertaisesti upottaa noin huikea summa veronmaksajien rahoja?

Juuri noin ilmenee suomalainen korruptio. Suomihan ylpeilee aina sillä, että se rankataan yhdeksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Virkamiehet eivät suoraan käteen annettuja korruptiorahjoja kaipaa, kun heitä korruptoidaan verorahoilla työnantajansa eli kunnan ja valtion toimesta.
Tämä piilokorruptio ilmenee turhina vakansseina, joita puoluepoliittisin perustein jaetaan ja se ilmenee kaupunkien parhaille paikoille rakennettuina ökyvirastoina, joiden ylläpito kustannetaan veronmaksajien kukkarosta. Sitten kun jotakin ylimpään virkamiesaateliin nostettua halutaan oikein palkita, pelkästään hänen työhuoneeseensa uhrataan yli 70 000 euroa.

Yksityinen yritys, joka sentään tuottaa ne virkamiehille jaettavat verorahat, ei koskaan voisi kuvitella sijoittavansa jonkin dirikkansa työpisteeseen noin uskomatonta summaa.

Fortumin Lilius sentään toi toiminnallaan jättipalkkioidensa maksajille, eli meille kansalaisille, satojen miljardien eurojen hyödyn. Mikä on se lisäarvo, jonka herra Voutilainen aikoo tuottaa uuden pähkinäpuisen pöytänsä ansiosta?
Montako toimeentulotukea jätetään maksamatta, että Voutilaisen uudet superkalliit mappihyllyt saadaan desing-tuotteiden valmistajalle maksettua?

Kysyn vielä kerran: kuinka voidaan hyväksyä verovaroista palkkansa saavalta virkamieheltä noin uskomattoman röyhkeä oman edun ja mukavuuden ahnehtiminen?
Jos sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisella olisi munaa edes puolikas jäljellä, niin hän laittaisi uniikkikynänsä vähin äänin siihen hopeapenaaliin ja häipyisi takavasemmalle häpeämään.

Päiv. dos.
Jorma Ojos