Makuasioita

Kaikesta kaiken tietävä näyttelijä-kolumnisti Kaarina Hazard puolusteli Halme-vainajaa haukkunutta kolumniaan sillä, että hän muka "huomasi olevansa huono kirjoittaja, kun hänen Halmetta käsitellyt kolumninsa aiheutti niin paljon väärinymmärryksiä".

Se on totta, että Hazard ON huono kirjoittaja, itse asiassa nykykolumnistien surkeimmasta päästä, mutta väärinymmärretyksi hän heittäytyy aivan turhaan. Se, että Hazard alentui kirjoittamaan ala-arvoista paskaa vainajasta, on jokaiselle kyseisen kolumnin lukeneelle aivan selvää; sitä ei voi ymmärtää väärin.

Hazardin puolustukseksi voi sanoa ainoastaan sen, että hän itsekin kuuluu samaan ihmisryhmään edesmenneen Halmeen kanssa: omasta sairaalloisesta narsismistaan ja yli-ihmissyndroomastaan energiansa ammentavien joukkoon.

Ei Halme tosiaankaan mikään enkeli ollut eläessään, tuskin edes kuoltuaan, mutta... On kyllä kaikkien hyvien tapojen ja tahdikkuuden pohjanoteeraus haukkua vielä hautaamatonta vainajaa kaikilla kuviteltavissa olevilla nimityksillä. Se on yksinkertaisti raukkamaista.

Eikö Hazardille juolahtanut mieleen, kun kun hän pulleilla narsistin sormillaan naputteli tuon katkeran, ala-arvoisen ja vihaa ja halveksuntaa puhisevan tekeleensä, että Halmeella on surevia omaisia ja ystäviä? Juuri läheisten surun takia edes hitusen tahdikkuutta omaavat ihmiset, pidättäytyvät puhumasta pahaa. Tuo kultainen edesmenneitä koskeva tahdikkuussääntö tiedetään jopa pahimmissa rikollispiireissäkin. Ruumista ei enää potkita. Hazard potki.

Hazardia on turha kehottaa häpeämäään. Narsistit eivät edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.

Joonas X