Makuasioita

X Factor voittaja Elias Hämäläinen pyytää blogissaan anteeksi khat-huumeen salakuljetusyritystä, jonka Seiska-lehti "paljasti":

"Haluan esittää julkisen anteeksipyynnön kaikille faneilleni, läheisilleni sekä perheenjäsenilleni. Olen hyvin pahoillani ja kadun asiaa suuresti. Tapahtumasta on jo paljon aikaa, olin silloin kovin nuori enkä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta..."

Kuulehan Elias, sinulla ei ole asiassa mitään anteeksipyydettävää! Teosta on aikaa kohta kahdeksan vuotta, olit silloin 17 v, ja olet tuomiosi saanut ja kärsinyt. Ja vaikka khat luokitellaan huumeeksi, se on kuitenkin somaleille sama kuin meille olut. Ei siis paini edes marihuanan luokassa.

Se taho, jonka tässä pitäisi pyytää anteeksi, on kaikkien roskalehtien äiti: Seiska.
Lehti, jonka toimittajakunta edustaa moraalittominta ja niljakkainta paskasakkia, mitä maa päällään kantaa. En usko, että yhdestäkään Suomen vankilastakaan löytyy niin olemattomalla omatunnolla ja pahansuopaisuudella varustettuja psykopaatteja, joita ko. sepustuksen toimituksessa pyörii. Tämä Eliaksen ikivanhan rikkomuksen "paljastaminen" todisti sen taas kerran.

Lehden taholta kysymys on silkasta pahansuovasta ihottavuudesta ja ahneudesta. Nuorta, juuri elämässään pinnalle päässyttä ihmistä mollaamalla ja hänen kahdeksan vuotta sitten tekemäänsä erehdystä ruotimalla Seiskan roskaporukka koettaa myydä läpyskäänsä niille vahingoniloisille syntymäluusereille, joita he kutsuvat asiakaskunnakseen.

Lopeta siis anteeksipyytely, Elias, ja laula laulujasi meidän iloksemme - ja pysy siitä itseään lehdeksi kutsuvasta tunkiosta mahdollisimman kaukana.

Joonas X

Mitä rasismi oikeasti on? Pohditaanpa…

YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

”kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla”

Siis oikein kunnon kapulakielellä muotoiltu monipolvinen yritelmä ottaa samassa lauseessa huomioon tulevat joulupyhätkin… Mutta kyllä tuosta selvän saa, kun lukee riittävän monta kertaa.

Mitä rasismi sitten ei ole viisaiden mielestä?

Virheellisiä käsityksiä rasismista selventää tässä valtiotieteen tohtori Iivi Anna Masso:

” rasismiksi luokitellaan usein rotuun perustuvan halveksunnan ja syrjinnän lisäksi myös länsimaista poikkeavien kulttuuristen käytäntöjen ja uskonnollis-poliittisten oppien arvostelu. Tällainen laaja tulkinta kostautuu niille vähemmistöjen jäsenille, jotka haluaisivat hyötyä länsimaiden tarjoamasta tasa-arvosta kansallisten enemmistöjen tavoin. Uskonnon ja kulttuurin nimellä kulkevien oppien arvostelu on hienostuneille länsimaalaisille selvästi vaikeampaa kuin puhtaasti poliittisten aatteiden.”

Voiko sen paremmin sanoa?

Ei kaikki vieraisiin kulttuureihin ja outoihin tapoihin kohdistuva arvostelu ole rasismia, vaikka sen käsityksen helposti saa, kun lukee valtamedian vihervasemmistolaisia toimittajia ja kuuntelee astrid thorseja.

Tämä yleinen rasismiksi haukkuminen on Suomessa ulotettu koskemaan melkein mitä tahansa puheenvuoroa, jossa ei suoraan ylistetä meille vieraita tapoja ja kulttuureja. Pienikin kritiikki jotakin vieraskulttuurista paskailmiötä kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi ko. kulttuurista tulevaa ihmistä tai ihmisjoukkoa kohtaan.

Takapajuisten kulttuurien, tapojen ja uskontojen arvostelu EI OLE rasismia, vaikka Ylen ajankohtainen toimitus kuinka väittäisi. Roskaa voi sanoa roskaksi, vaikka joku olisi ripustanut sitä päälleen ja näyttäisi pitävän siitä.

Sama koskee omaa kulttuuriamme, tapojamme ja uskontojamme. Esimerkiksi kirkon pitkään jatkunut venkoilu homojen ja naispappien asiassa on kuvottavaa kaksinaismoralismia, jota voi ylläpitää vain taikauskoiset pölvästit, eli suomalaiset papit.
Toinen esimerkki on eräässä kirkollisessa toimituksessa, pyhässä ehtoollisessa. Miten joku voi vielä nykyaikana hyväksyä kannibalismiin viittavan lorun ehtoollisleipää annettaessa: ”tämä on Jeesuksen ruumis…” Ei taatusti ole, vaan surkea lätyskä jotain epämääräistä viljatuotetta, joka tarttuu kitalakeen kuin synti pakanaan. Kuka haluaa vielä nykyaikana maistaa palasen Jeesuksen ruumista ja juoda pisaran hänen vertaan? Etovaa.

Muut kulttuurit ovat täynnä vastaavia älyttömyyksiä, jotka pitäisi lainsäädännössä kieltää: Esimerkiksi juutalaisten karmiva tapa silpoa pienten poikalasten pippelit. Psykologien mukaan jo pelkkä pedofiilin kosketus lapsen sukuelimiin voi vaurioittaa lapsen psyykeä pysyvästi, miksi sitä ei tee omien vanhempien suorittama julma ja tarpeeton silpomisrituaali?

Islaminuskoisilla on niin suuri liuta kamelikuskiajalta periytyviä naurettavia ja ihmisille vahingollisia tapoja ja rituaaleja, ettei niitä kaikkia voi edes luetella, loppuisi palvelintila. Mutta olkoon esimerkkinä vaikka viisi kertaa päivässä tapahtuva rukoiluksi kutsuttu pyllistely. Mitä ajan tuhlausta, mikä naurettava asento.

Mitäs meidän on kunnioitettava vaikkapa somalien kulttuurissa? Heidän ylivertaisia valtiomiestaitojaanko? Maahan ei ole saatu kymmeniin vuosiin pystyyn edes toimivaa hallitusta! Se on jo jonkinlainen historiallinen pohjanoteeraus. Jos jossakin on kulttuuri, joka ei saa edes tuollaista aikaiseksi, on kyllä vaikea uskoa siinä kulttuurissa olevan muutakaan kovin erinomaista.

Entäpä meidän viisi sataa vuotta kotoutumisurakkaansa vaihtelevalla menestyksellä yritelleiden romaaniemme kulttuuri? Heillä on hieno vanhempien kunnioittamisen perinne. Se olisi vielä hienompi, jos he ylettäisivät sen koskemaan myös valtaväestön vanhuksia.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa, kun me näemme muiden kulttuureissa usein niin hienoina juuri ne piirteet, joista itse olemme epätoivoisesti ponnistelleet pois viimeiset pari sataa vuotta? Nykyinen hyvinvointimme on seurausta siitä, että olemme suurelta osin sanoutuneet kansakuntana irti vahingollisista uskomuksista ja taikauskoon perustuvista tavoista. Miksi emme soisi sitä mahdollisuutta muillekin?

Sanotaan siis suoraan, että suurin osa tulokkaiden uskomuksista on täyttä hölynpölyä ja juuri tuo hölynpöly estää heitä sopeutumasta tänne tai minnekään muuallekaan. Juuri tuo varjeltavana kulttuurina pidetty hölynpöly pitää heidän kotimaansa ikuisessa kaaoksessa ja kurjuudesta, josta on lähdettävä aina uudelleen pakoon.

Joonas X

Japanilainen näyttelijä Yuko Takeda sanoi hämmästyneensä melkoisesti, kun ohjaaja Miira Sippola pyysi häntä näyttelemään Jeesus Nasaretilaista Via Crucis -pääsiäisnäytelmässä.
Hämmästyksestään toivuttuaan hän sitten näytteli Jeesusta, niin kuin nyt tiedämme.

Voiko nainen näytellä Jeesusta? Onko hän uskottava siinä?
No, näytellä kyllä voi, mutta tarinan uskottavuus kärsii aikas pahasti: Kimittävä Lady-Jeesus vienosti kanniskelemassa naisen voimille mitoitettua ristykäistä.

Ymmärrän kyllä sen ontuvan pointin, jota naisjeesuksella haettiin. Minulle se ei vain mennyt perille. Se ei ollut puhuttelevaa, vaan lähinnä kornia. Pääsiäisnäytelmästä tuli tekotaiteellinen plöräys, joka oli valjastettu vain ja ainoastaan mediahuomion kalastelua varten. Sitä huomiota ei kalasteltu tietenkään itse näytelmälle tai sen sanomalle vaan ohjaaja Miira Sippolalle: on se niin edistyksellinen, on se niin rohkea, on se!

Järjestäjien edustaja sanoi lehdistötilaisuudessa:
"Jeesushan ei ollut mies tai nainen, vaan olento".
Mistä tuollainen tulkinta tulee? Tai turha kysyä, se tulee sieltä mistä kaikki muukin hömppä jota taiteen nimiin ympätään. Kissantappovideot ja kusi tehosekoittimessa.

Jeesus on nykytieteen mukaan historiallinen henkilö, siis oli oikeasti olemassa. Ja hän nyt sattui olemaan mies. Sitä paitsi Jeesus oli hyvin yleinen miehen nimi siihen aikaan. Yhtään naispuolista Jeesusta historia ei niiltä ajoilta tunne. Se on harmi tiedostavan feminismin kannalta, mutta minkä sille voi. Tämä inhottava tosiasia ei muuksi muutu, vaikka kuinka kimittäisi pääsiäisnäytelmässä.

Siis oikeasti minulle on ihan sama kuka Jeesusta esittää. Se että häntä esitti nainen, ei ärsytä, vaan se hömppä ja höpötys, johon alennutaan pienestä palasesta julkisuutta.

Jos Miira Sippola veilä seuraavanakin pääsiäisenä ohjaa Via Crucis -näytelmän, niin annan hänelle pari ilmaista vinkkiä miten varmistaa edistyksellisen ja ah niin rohkean taitelijan status:

Jeesuksen äitiä, Neitsyt Mariaa, voisi näytellä karvainen mies.
"Sillä eihän synnyttänyt neitsyt ole mies tai nainen vaan olento, lähinnä satuolento".

Vannon, että katolliset ainakin tykkäisivät rintakarvoituksella varustetusta Neitsyt Mariasta.

Ja koska kaikkia täytyy vuoron perään miellyttää (nyt miellytettiin feministejä), niin eläinten suojelijoita hellyttäisi, jos Jeesuksen roolissa olisi vaikka aasi. Viaton, ihmisten taakkoja kantamaan tottunut aasi.
"Sillä eihän Jeesus ollut mies tai nainen, vaan olento. Ja aasi jos mikä, on olento".

Joonas X

Niinhän siinä sitten kävi, että maailman turhin instanssi, Julkisen sanan neuvosto, antoi maailman turhimman rangaistuksen eli "langettavan päätöksen" maailman turhimmalle kolumnistille, Kaarina Hazardille. Mikä turhakkeiden riemuvoitto.

Kolumnissaanhan Hazard rökitti Toni Halmeen jäähtyvää ruumista mm seuraavasti:
"Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli..." sekä "hän oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin"
Kun Hazard kirjoituksessaan ensin totesi, että onneksi Halme ymmärsi kuolla oikealla hetkellä, hän loppukaneetissaan vielä rohkeasti sivalsi kuollutta Halmetta:
"...olennon kylmenevän kalmon ääressä"

Siis tällaisesta, omasta mielestään rohkeasta "mediakritiikistä", Hazard sai tuon maailman turhimman sanktion, eli JSN:n langettavan päätöksen. Mitä siitä Hazardille seuraa?
Ei niin mitään.
Tai, kyllä kuitenkin - hänen julkisuusarvonsa nousee. Eli hän hyötyy raukkamaisesta teostaan.

Kantelija, jonka kantelusta tuomio tuli, oli Toni Halmeen äiti. Näin äiti kantelussaan kirjoitti:
"Vaadin Iltalehden päätoimittajaa vastuuseen ja vaadin myös, että Kaarina Hazard joutuu luopumaan kolumnistin tehtävästään osoitettuaan noin räikeää harkintakyvyn puutetta."

Kumpikaan noista vaatimuksista ei toteudu koskaan. Iltalehden päätoimittaja ei tietenkään joudu pienimpäänkään vastuuseen, eikä Hazard luovu tehtävästään. Päinvastoin, hän tulee istumaan kuin tatti Iltalehden kolumnistin pallilla odottaen seuraavaa avutonta teilattavaa. Näin nämä Hazardit toimivat. He näyttävät, jos eivät ihan takamustaan, niin ainakin keskaria tuollaisille langettaville päätöksille.

Meillä ei siis ole toivoa päästä eroon yhdestäkään noista kolmesta turhakkeesta. Pömpöösi JSN tehtailee naurettavia sanktioitaan itseään täynnä oleville narsistikolumnisteille ja valtamedian omistajat nauravat ja antavat kassakoneiden kilistä.
Unohtakaa siis todellinen mediakritiikki, sellaista ei Suomessa ole.

Huvittavana esimerkkinä tästä "mediakriittisyydestä" on siihen erikoistunut ohjelma: Ruben Stillerin vetämä Pressiklubi. Jossa, tietenkin, on usein mukana Kaarina Hazard.
Löytyneekö maailmalta toista yhtä tanakasti valtamedian puolelle asettuvaa mediakriittistä ohjelmaa kuin Stillerin vetämä Hesaria, iltapäivälehtiä ja Yleä puolustava hölinä?

Ohjelmassa Hazard, Stiller ja Saska Saarikoski teilaavat yksitellen jokaisen valtamedian poliittisesti korrektista linjasta poikkeavan mielipiteen.

Ohjelma on siis yhtä turha kuin edellä luetellut kolme maailman turhinta asiaa. Eli täsmennys turhuuksien luetteloon: suomalaisen median parista löytyykin kolmen sijasta peräti neljä maailman turhinta asiaa ja kahteen niistä liittyy Kaarina Hazard.

PS. Miksi Hazard ei muuten haukkunut Halmetta möhkäleen muotoiseksi kotieläimeksi ja niskamakkaraksi silloin kun Halme vielä eli? Kysymys on tietenkin retorinen. Kolumnistien rohkeudella on rajansa - kyllä kuollut on sentään vaarattomampi.

Joonas X

Kainuulainen sairaanhoitaja tuli umpikännissä töihinsä, promilleja oli reilusti yli kaksi. Työnantaja (Kainuun Maakunta) antoi tietenkin välittömästi kenkää juopolle hoitsulle. Nyt potkujen laillisuus on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös:
"Humalassa työpaikallaan esiintynyttä hoitajaa ei olisi saanut erottaa virastaan. Kainuun Maakunta joutuu maksamaan kaltoin kohdellulle kännihoitsulle kahden vuoden palkan eli noin 50 000 euroa."

Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, että korkein hallinto-oikeus on todennäköisesti tehnyt moisen päätöksen humalassa. Muuten ei tuollaista älyttömyyttä voi selittää. Kukaan normaalijärkinen ihminen ei voine selvin päin pitää moitittavana tai laittomana umpihumalassa töitään tehneen sairaanhoitajan erottamista.
Vai haluaisiko joku, että verikoetta ottava hoitsu horjuisi piikkinsä kanssa tillin-tallin kunnossa? Tai että tukevassa keksikaljapöhnässä oleva leikkaussalihoitaja tökkisi letkuja suoniin tai sinne päin? Joku raja työmaajuopottelullakin sentään sietää olla!

Ehdotankin, että tutkitaan kuinka monta neuvoa antavaa korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet päätöksiään sorvatessaan yleensä ottavat. Päätökset kun vaikuttavat aivan humalaisten päähänpistoilta.

Joonas X